ENCODin TIEDOTE 37

Torstaina 13. joulukuuta koitti viimein hetki, jolloin vuosien odottelun ja pettymysten jälkeen aloitettiin kansalaisten kuuleminen eurooppalaisessa huumausainepolitiikassa. Euroopan komissio oli kutsunut 26 kansalaisjärjestön edustajat Brysseliin osallistumaan ensimmäiseen “Kansalaisyhteiskunta foorumiin huumausainepolitiikasta Euroopan Unionissa”

Näistä 26 järjestöstä kaksi edusti paikallisia viranomaisia, 17 palvelujen tuottajia (haittojen minimointia, hoitoa ja ehkäisyä joko valtion tai EU:n tuella). Vain seitsemän järjestöä edustivat kansalaisia (enemmän tai vähemmän itsenäisellä rahoituspohjalla).

Tapaamisen järjestelyt olivat niin sekavat, että neljällä kutsutuista järjestöistä ei ollut mahdollisuutta osallistua kokoukseen Brysselissä. Tausta-aineisto, joihin jokaisella osallistujalla olisi pitänyt olla mahdollisuus tutustua, saapuivat sähköpostiin vasta tiistai aamuna 11. Joulukuuta. Ne sisälsiv 90-sivuisen dokumentin, sekä seitsemän linkkiä web-sivuille. Näihin olisi pitänyt tutustua seuraavan 46 tunnin aikana. Samalla olisi pitänyt matkustaa Brysseliin ja nukkua. Luonnollisesti kukaan osallistujista ei ollut valmistautunut kokoukseen kunnolla, puhumattakaan siitä, että olisi voinut neuvotella aineistosta jäsenistönsä kanssa.

Tapaaminen sujui muuten EU:n ylellisessä huomassa. Konferenssin paperit oli painettu hienolle paperille, hieno lounas ja yöyminen viiden tähden hotellissa ei jättänyt valittamiselle sijaa. Toisaalta Komissio halusi pitää kaiken kontrollin omissa käsissään.

Komissio kertoi, että tapa jolla foorumi oli järjestetty ja järjestöt valittu oli lopullinen, niitä ei ollut mahdollisuutta muuttaa. Myös aatteelliset keskustelut pyydettiin jättämään pois, ne tekisivät kokouksesta “tehottoman”. Meidät jaettiin kuuteen työryhmään, jotka tekisivät ehdotuksia teksteihin, joilla ei ollut mitään sitovaa merkitystä viranomaisille.

Näissä työryhmissä ei ollut minkäänlaista vuoropuhelua. Useimmat “kansalaisyhteiskunnan” jäsenet näyttivät olevan tyytyväisiä esittäessään kommentteja, jotka he tiesivät heti jäävän huomiotta. He asettuivat mieluummin asiantuntijan kuin huolestuneen kansalaisen rooliin. Enemmistö edustajista ei kyseenalaistanut Euroopan Komission edustajien ohjeita. Komission edustajat näkivät myös kovasti vaivaa selvittäessään, että heillä itsellään ei ole mitään vastuuta huumausainepolitiikasta.

Ilmeisesti useimmat olivat kiinnostuneita kolmen miljoonan budjetista, jonka Euroopan Komissio oli tarjonnut kansalaisjärjestöille, jotta ne voisivat harjoittaa “Huumevalistusta ja ehkäisy” projekteja. Tammikuusta 2008 alkaen järjestöt voivat lähettää hakemuksensa projekteista, jotka saavat rahoitusta aikaisintaan joulukuussa 2008.

Tämä mahdollisuus rahoitussiivun saamisesta rahoituskakusta ilmeisestikin ehkäisi osallistujia esittämästä mitään, joka olisi ollut ristiriidassa Komission kanssa. Kun Komission rahoitusedustaja kertoi valintaprosessin olevan erittäin tiukan, se kuulosti hyvin oudolta. Kun kansalaiset joutuvat tekemisiin järjestelmän kanssa, joka toimii huonosti ja epäammattimaisesti, niin kansalaisten itsensä pitäisi toimia tarkkojen vaatimusten mukaisesti rahoitushakemustensa kanssa.

Komission antaman avoimmuuskuvan pohjalta voi olettaa, että kukaan, jonka hakemus hylätään ei saa siihen mitään perustelua. Tuollaiset poliittiset kähminnät helposti turhauttavat perustason hankkeita.

24.-25. tammikuuta 2008 Budapestissä pidetään seuraava neuvottelu kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Se tapahtuu yhdessä NGO Foorumin “Beyond 2008” kanssa, jonka YK:n NGO (kansalaisjärjestö) Komitea huumeista järjestää heinäkuussa tänä vuonna. Tämä foorumi on osa virallista “ reflektoinnin vuotta”, joka on tarkoitus aloittaa heti maaliskuun 2008 Wienin kokouksen jälkeen, jossa YK:n Huumausainekomissio esittää raporttinsa viimeisestä kymmenestä vuodesta.

Kuten haittojen minimointi, kansalaisjärjestöjen saaminen mukaan on uusi tapa tehdä kuvaa huumausainepolitiikasta “seksikkäämmäksi”. Tämän tapaisten neuvottelujen järjestäjien tarkoitus on saada osallistujat tyytyväisiksi pelkästään siksi, että he voivat olla osallisia , ilman että edes keskustellaan mistään. Näin mallia, jossa “neuvotellaan kansalaisyhteiskunnan” kanssa voidaan käyttää legitimoimaan omia poliittisia tarkoitusperiä.

Toisaalta tämäntapainen vuoropuhelu on yksi harvoista mahdollisuuksista “saastuttaa” virallista keskustelua. Jokainen hyvin valmisteltu asia voi parantaa joidenkin asemaa. Ainakaan se ei vahingoita ketään.

Tällä tietoa ENCOD jatkaa osallistumistaan EU:n ja YK:n tasolla neuvotteluihin. Muta tulemme järjestämään omia tapahtumiamme jotta YK saisi YK saisi jotain mietittävää.

7. – 9. Maaliskuuta 2008, päivinä, jotka edeltävät YK:n Huumausainekomission 10.3 alkavaa kokousta Wienissä, voivat kaikki ne ihmiset, jotka haluavat viestittää halunsa lopettaa sodan huumeita vastaan osallistua ENCODin järjestämiin tapahtumiin. Ohjelma, joka julkaistaan tammikuun lopussa sisältää mm. symbolisen eleen YK:lle sekä konferenssin kieltolain haitoista ja sen lopettamisen hyödyistä.

Joep Oomen (Peter Websterin avustuksella)